lauantaina, huhtikuuta 27, 2013

Nuorisotyöttömyys

Nuorisotyöttömyys on melkein koko maailmassa kasvanut. Erityisen paha tilanne on mm. Välimeren ympäristössä. Sekä Etelä-Euroopassa että Pohjois-Afrikassa nuorisotyöttömyys on korkeaa. Pohjois-Afrikassa työttömyys on varmasti osaltaan ollut aiheuttamassa alueen valtioiden ajautumista konflikteihin.

Olen kauan kuvitellut, että mahdollisimman vapaat työmarkkinat takaavat mahdollisimman korkean nuoriso-työllisyyden. USA:ssa ja UK:ssa nuorisotyöttömyys - samoin kuin maahanmuuttajien työttömyys - on ollut alhaista ja on toki edelleenkin, jos vertaa esimerkiksi Etelä-Euroopan jäykkiin talouksiin.

Tilanne on kumminkin hieman muuttunut. Nyttemmin Saksan nuorisotyöttömyys on dramaattisesti alhaisempi kuin UK:n.

More than twice as many young Britons (11.5% of the labour force) are unemployed as young Germans (3.9%) ...  Britain also has a long-standing prejudice against practical education. In 2009 only about 8% of English employers trained apprentices compared with up to four times that number in the best continental European countries. 

Saksassa on perinteisesti nuorten oppisopimuksilla ja muulla työssä kouluttamisella ollut hyvin suuri merkitys. Nyttemmin työmarkkinoita on lisäksi liberalisoitu ja työttömyys on heikoista kasvuluvuista huolimatta alhaista.
Tietysti herää kysymys, tuleeko työmarkkinoiden liberalisointi Saksassa lopulta johtamaan työssä kouluttamisen alenemiseen, koska työnantajilla ei enää ole sosiaalista painetta järjestää työssä kouluttamista. Työmarkkinoiden kasvava liikkuvuus alentaa ehkä samaan aikaan saksalaisen työnantajan insentiiviä kouluttaa nuorisoa.

Toisaalta kaikki työssä kouluttaminen on kehittyneissä maissa - kuten USA:ssa ja varmaan Suomessakin - vähentynyt voimakkaasti. Pienet yritykset hankkivat osaavia työntekijöitä eivätkä niinkään kouluta ihmisisistä osaavia. Kun talouden dynaamisuus käytännössä edellyttää, että suuret jäykät yritykset - Nokiat ja UPM:t - korvautuvat OSITTAIN pienillä ja ketterillä yrityksillä, satsaus työntekijöiden kouluttamiseen vähenee mm. tätä kautta. Työntekijöiden irtisanomisen kynnys on isoissa yrityksissä varsin alhainen, joten työntekijöitä ei tarvitse välttämättä uudelleenkouluttaa uusiin tehtäviin. Vanhempien työntekijöiden irtisanominen antaa tilaa nuorille ja koulutetuille.

Suomessahan nuorisotyöttömyys on loppujen lopuksi vielä melko siedettävä, vaikka lehdet ja sosiaalinen media levittävätkin pessimismiä:

Aika ajoin nuorten 20 prosentin työttömyysasteen tulkitaan tarkoittavan sitä, että joka viides nuori on työtön (esim. Helve 2012, 21). Tällainen tulkinta on kuitenkin väärinkäsitys. Kyse ei ole koko ikäluokkaa koskevasta osuudesta, vaan työttömyysaste on työttömien osuus työvoimasta eli työllisten ja työttömien yhteismäärästä...

Virhetulkinta aukeaa myös kun tarkastelee eri ikäluokkien työttömyys-lukuja.

Suomessa 15–19-vuotiaiden työttömyysaste on 31 prosenttia, mutta 20–24-vuotiaiden 16 prosenttia. Yli 24-vuotiaan väestön työttömyysaste on enää vajaa 7 prosenttia.

Joten siinä vaiheessa, kun suuri osa ikäluokasta on siirtynyt koulun penkiltä ainakin osin työmarkkinoille, myös työttömyys-prosentti koko ikäluokasta romahtaa.

Joku voi ehkä ajatella että eläkeikää lähestyvänä vähättelen Suomen nuorisotyöttömyyttä. Näin ei varmasti ole, koska olen kahden teini-ikäisen isä. Huolestuttavinta Suomessa lienee kuitenkin se, että osa nuorisosta syrjäytyy jo ennen työmarkkinoille siirtymistä ja toisaalta se, että Suomen talous on tällä hetkellä jonkinlaisessa hieman pysähtyneessä tilassa.

Ei kommentteja: