Monelle venäläiselle Neuvostoliiton romahdus on edelleen maailmanhistorian traagisin katastrofi. Monelle suomalaiselle tuntuu Nokian romahdus olevan samanlainen traaginen katastrofi. Yhtäkkiä Neuvostoliitto ei enää ollutkaan suurvalta eikä Suomi johtava korkean teknologian maa. Eräs insinööri-tuttuni totesi surullisena kuultuaan Microsoftin ostaneet Nokian:
"Sitten Nokiasta ei tulekaan uudestaan menestyvää firmaa".
Rinnastus on monella tapaa aiheellinen. Sekä Neuvostoliitto että Nokia romahtivat, koska olivat tehottomia yksiköitä. Neuvostoliitto oli mm. tehoton tuottamaan tuotteita, joita kuluttajat haluavat ja tehoton luomaan ihmisarvoisen yhteiskunnan. Nokia oli tehoton tuottamaan tuotteita, joita kuluttajat haluavat.
Syyllisiä etsitään molemmissa tapauksissa. Syyllisten etsimisen sijaan kannattaisi ihastella, ihmetellä ja riemuita, miten upeaa on, että maailmassa on mekanismeja, millä tehottomat organisaatiot tuhoutuvat spontaanisti tehokkaiden tieltä. Nokian tuhosi markkinoihin inherentisti liittyvä schumpeterilainen luova tuho. Nokian tuotteet eivät myyneet. Neuvostoliitto tuhoutui ilmeisesti siksi, että tehoton yhteiskunta ei kyennyt enää kilpavarusteluun USA:n kanssa eikä kyennyt pitämään kurissa Itä-Euroopan nukkehallituksiaan. Surullista on vain ja ainoastaan se, että kaikki tehottomat yhteiskunnat - esimerkkinä Pohjois-Korea - eivät tuhoudu. Mekanismi, joka tuhoaa tehottomia yksiköitä, on jollain lailla vajaa.
Vähän on puhuttu siitä, miten Nokiasta on jo vuosien mittaan vapautunut suuri joukko insinöörejä tuottavaan työhön. On todella suuri ilon aihe, kun tuottamattomassa työssä oleva hyvin koulutettu ja lahjakas ihminen vapautuu tuottavaan työhön. Oli surullista ja nöyryyttävää, miten moni lahjakas insinööri oli jämähtänyt Nokialle nysväämään puhelimia, joita juuri kukaan ei halunnut, tai puhelimia, joita ei koskaan edes viety markkinoille. Insinööri on sellainen otus, että hän ottaa teknisiä haasteita vastaan ja puuhastelee niiden kanssa vaikka puuhastelu ei enää olisi kuluttajien kannalta mielekästä. Tarvitaan markkinatalous, jotta tämmöinen insinööri saadaan suuntaamaan voimavaransa tehokkuutta palvelemaan toimintaan.
"Sitten Nokiasta ei tulekaan uudestaan menestyvää firmaa".
Rinnastus on monella tapaa aiheellinen. Sekä Neuvostoliitto että Nokia romahtivat, koska olivat tehottomia yksiköitä. Neuvostoliitto oli mm. tehoton tuottamaan tuotteita, joita kuluttajat haluavat ja tehoton luomaan ihmisarvoisen yhteiskunnan. Nokia oli tehoton tuottamaan tuotteita, joita kuluttajat haluavat.
Syyllisiä etsitään molemmissa tapauksissa. Syyllisten etsimisen sijaan kannattaisi ihastella, ihmetellä ja riemuita, miten upeaa on, että maailmassa on mekanismeja, millä tehottomat organisaatiot tuhoutuvat spontaanisti tehokkaiden tieltä. Nokian tuhosi markkinoihin inherentisti liittyvä schumpeterilainen luova tuho. Nokian tuotteet eivät myyneet. Neuvostoliitto tuhoutui ilmeisesti siksi, että tehoton yhteiskunta ei kyennyt enää kilpavarusteluun USA:n kanssa eikä kyennyt pitämään kurissa Itä-Euroopan nukkehallituksiaan. Surullista on vain ja ainoastaan se, että kaikki tehottomat yhteiskunnat - esimerkkinä Pohjois-Korea - eivät tuhoudu. Mekanismi, joka tuhoaa tehottomia yksiköitä, on jollain lailla vajaa.
Vähän on puhuttu siitä, miten Nokiasta on jo vuosien mittaan vapautunut suuri joukko insinöörejä tuottavaan työhön. On todella suuri ilon aihe, kun tuottamattomassa työssä oleva hyvin koulutettu ja lahjakas ihminen vapautuu tuottavaan työhön. Oli surullista ja nöyryyttävää, miten moni lahjakas insinööri oli jämähtänyt Nokialle nysväämään puhelimia, joita juuri kukaan ei halunnut, tai puhelimia, joita ei koskaan edes viety markkinoille. Insinööri on sellainen otus, että hän ottaa teknisiä haasteita vastaan ja puuhastelee niiden kanssa vaikka puuhastelu ei enää olisi kuluttajien kannalta mielekästä. Tarvitaan markkinatalous, jotta tämmöinen insinööri saadaan suuntaamaan voimavaransa tehokkuutta palvelemaan toimintaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti