Kun kotitaloudessa on useita jäseniä, on myös erilaisia kuluttajia. Kun asutaan samassa asunnossa, toiset hankkivat yhteiseen asuntoon enemmän tavaroita kuin toiset. Kotona on tv, tietokoneet, huonekalut, kirjat, pikkutavarat, urheiluvälineet, vaatteet jne. Osa tavaroista on yhteiskäytössä, osa jonkun henkilökohtaisessa käytössä.
Hyödykkeet ovat osin sanan mukaisesti hyödyllisiä, joskus vähemmän hyödyllisiä. Tavarat toisaalta täyttävät tilaa ja tekevät kodista vähemmän viihtyisän. Tavaroiden määrä on yhteismaan ongelma. Vaikka itse vähentäisit päättäväisesti omia tavaroitaisi, toiset hankkivat niitä lisää.
Lapsuudenperheelläni (äidilläni, sisarillani ja minulla) on yhteinen asunto pikkupaikkakunnalla, jossa kukaan ei asu vakituisesti mutta missä käymme vuoron perään, kun käymme vanhainkodissa olevaa äitiäni tapaamassa. Asunto on juuri ja juuri tarpeeksi hyvin varustettu perushyödykkein, että siellä voi asua muutaman päivän mukavasti.
Koska asuntoon ei saa tuoda omia tavaroita varastoon, eikä kukaan oikein halua ostaa asuntoon mitään hyödykkeitäkään, ei synny myöskään yhteismaan ongelmaa. Asunto pysyy viihtyisänä. Asunto pysyy myös siistinä, koska jokaisen asunnon käyttäjän kunnia-asia on, että se on siisti kun hän jättää asunnon seuraavalle. Vapaamatkustajan ongelmaakaan ei ole.
Yksityisomistuksen pitäisi olla ratkaisu kaikkiin yhteismaan ongelmiin ja vapaamatkustajan ongelmiin. Käytännössä näin ei aina tietysti. Yhteismaan ongelmien ja vapaamatkustajan ongelmien pitäisi olla tyypillisempiä yhteisomistuksessa olevissa asunnoissa kuten kuolinpesien omistamissa kesämökeissä, mutta tietenkään näin ei aina ole. Syyt ovat tavallaan ekologiset. Kuolinpesän omistama asunto voi pysyä viihtyisänä ns. institutionaalisista syistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti