tiistaina, toukokuuta 10, 2016

Viesti arkkipiispa Mäkiselle

Arkkipiispa Kari Mäkinen on todennut:

Luterilaisten kirkkojen ääni on selkeä ja yhteinen: kristinusko ei anna perusteita suojautumiseen Euroopan tai oman maan rajoja sulkemalla.

Mäkinen on oikeassa. Raamatun kirjaimellinen tulkinta ei anna tällaiseen oikeutusta. Päinvastoin.

Teille on opetettu: 'Silmä silmästä, hammas hampaasta.' Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin. 40Jos joku yrittää oikeutta käymällä viedä sinulta paidan, anna hänelle viittasikin. Jos joku vaatii sinut mukaansa virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi. Anna sille, joka sinulta pyytää, äläkä käännä selkääsi sille, joka haluaa lainata sinulta. (Matteus: 5:39-42)

Mutta terveet kristilliset yhteisöt - kuten Suomen evankelisluterilainen kirkko 70 vuotta sitten - ovat aina tulkinneet Raamattua. Vaikka Raamattu selkeästi on sodan vastainen, Raamattua on luterilaisessa kirkossa tulkittu niin että suomalaisilla oli 1939 suorastaan jumalallinen velvollisuus puolustautua aseellisesti Venäjää vastaan. Se, joka kieltäytyi Raamatun nimessä puolustamasta omaa kansaansa, oli syntinen ja petturi.

Ryhdistäytykää, Kari Mäkinen. Voi olla oman sielunrauhan - oman itsekkään edun kannalta - helppo ratkaisu pysyä sanatarkassa tulkinnassa, mutta se on edesvastuutonta ja epäisänmaallista. Se ei ole todellista lähimmäisen rakkautta - oman kansan rakastamista. Jos kansallamme olisi ollut tuollainen arkkipiispa ja tuollainen kirkko vuonna 1939, kansamme olisi tuhoutunut. Olette kuin ex-presidentti Tarja Halonen. Otatte ideologianne todella vakavasti ja olette periaatteen ihminen, mutta elämästä ette ehkä niin paljon ymmärräkään.

Ps. Olen edelleen evl-kirkon jäsen, enkä pidä eroamisella uhkaamista kovin rakentavana. Lähetyshiippakuntaan liittyminen tuntuu vieraalta. Kirkosta en halua erota.

2 kommenttia:

Bogreol kirjoitti...

Kari Mäkisen uskonto on kuin Lars Bernin kuvailema uusi eurooppalainen uskonto (godhetsreligionen) eilisessä blogissa. Uusi uskonto Euroopassa on hyvyyden uskonto, sillä on perustansa kristinuskossa, mutta se on jättänyt todellisuuden taakseen. Hyvyyden apostolit ottavat ratkaistakseen koko maailman ongelmat. Niitä, jotka eivät yhdy joukkoon ja asetu käytettäväksi hyvyyden tekoihin rangaistaan. Ei millään paavin pannabullalla vaan hienovaraisemmalla lehdistön ja sosiaalisen median hyökkäyksellä. Jos poliitikot ovat uutta aatelia, joille satelee etuoikeuksia, on lehdistö se uusi hyvyyden uskonnon papisto, joka saarnaa, mistä ihmisen tulisi pitää, ja kuinka tukea hyvyyden aatelin päätöksiä. Korruptio ystävyyskorruption muodossa kukoistaa. Nimityksiä ei tehdä enää pätevyyden mukaan, vaan puoluekirjan.

Almedalen on uusi kirkolliskokous. Valtalehdistö on uusi raamattu. Suurimpia ongelmia on vain se, että se, mistä pitää tykätä, muutetaan jälkikäteen. Yhtenä hetkenä pitää meidän seisoa torilla kuuntelemassa, kun ylipappi saarnaa avoimia rajoja ja tervetulleita pakolaisia, toisena hetkenä pitää meidän osoittaa suosiota suljetulle Juutinraumansillalle. Raamatunkirjoittajilta se vaatii suurta panostusta. Koko ajan heidän täytyy Orwellin totuusministeriön tapaan muuttaa historiankirjoitusta, jotta se sopisi juuri tähän hetkeen. Kaikkialla maailmassa missä uskonto sekoitetaan politiikkaan, saadaan suuria ongelmia ja sisäisiä konflikteja. Tämän uuden laajennetun uskontokäsityksen mukaan olemme syvällä sisällä ratkaisemattomassa kriisissä. (en filosofisk betraktelse)

Olen samaa mieltä Mäkisen harhautumisesta kannattamaan monikulttuurisuutta uskonnollisena velvollisuutena. Kirkko ei enää puolusta kristinuskoa, hengellisyys on kuollut, puolustetaan vieraan uskonnon harjoittajien materiaalisia oikeuksia. Ollaan niin kiinni nykyajassa, että vihervasemmiston puoluekirjoista voi lukea kirkon aatteet ja päämäärät.

IDA kirjoitti...

"Luterilaisten kirkkojen ääni on selkeä ja yhteinen"

Tätähän se ei ole edes Suomen sisällä. Luterilaisella kirkolla ei tunnu olevan mitään opettavaa ja julistavaa ääntä lainkaan. Jatkuvaa vatvomista siitä mikä pitäisi olla kirkon linja milloin mihinkin poliittiseen kysymykseen sitäkin enemmän.

Kannattaa myös muistaa, että mikäli julistaa kristikunnan nimissä, niin Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan valtiokirkot ovat siitä hyvin pieni ja erittäin kummallinen osa.